Hyttyset ja kärpäset

Suomessa esiintyy kotoperäisinä verta imevinä hyönteisinä yli 40 hyttyslajia, mäkäräisiä, polttiaisia, pistokärpäsisä ja paarmoja. Kaikki nämä voivat kiusata koiraa ja erityisesti ohutkarvaiset kohdat esimerkiksi mahan alla ovat alttiina pistoille. Pistokohdat kutisevat ja voivat tulehtua, kun koira raapii tai nuolee niitä. Suomessa näiden hyönteisten aiheuttama haitta onkin yleensä pistokohdan reaktio, eikä niinkään niiden levittämät taudit, toisin kuin lämpimämmissä maissa, joissa hyttyset levittävät useita koirille vaarallisia sairauksia kuten Leishmanioosia ja sydänmatotartuntaa. Jänisrutto eli tularemia leviää hyttysten pistoissa Suomessakin ja Dirofilaria repens – mato, jota varmasti pian tavataan kotoperäisinäkin tartuntoina suomalaiskoirilla, käyttää myös vektorinaan hyttystä (Katso Vektorivälitteiset taudit koirilla).

Hyttyset (Culex, Aedes ja Anopheles -suvut)

Tärkeimmät hyttyssuvut ovat Aedes, Culex (lintuhyttyset) ja Anopheles (horkkahyttyset). Nämä toimivat esimerkiksi koiran Dirofilaria immitis sydänmadon vektoreina ja ovat siksi merkityksellisiä koiralääketieteessä. Ihmisillä näiden sukujen hyttyset levittävät mm. malariaa. Ihonalaiskudoksessa elävä Dirofilaria repens tarttuu koiriin (ja ihmisiin) Anopheles ja Aedes hyttysten välittämänä.

Vain naarashyttyset ovat verenimijöitä, koska veren proteiineja tarvitaan munien muodostamiseen. Hyttystoukkien kehitys vaatii seisovaa vettä, lammikon, ojan tai sadevesiastian, jossa naaraan munimista munista kuoriutuu toukkia. Toukkavaiheen kesto vaihtelee, ja voi joillakin lajeilla kestää talvenkin yli seuraavaan kevääseen. Myös seuraava kehitysvaihe, kotelo, muodostuu veteen ja tämänkin vaiheen kesto on riippuvainen hyttyslajista ja ympäristön lämpötilasta. Kehityttyään aikuiseksi, hyttynen jättää kotelon ja lentää lisääntymään. Hyttyslajisto riippuu ympäristöolosuhteista, mutta esimerkiksi Keski-Euroopasta tavataan toistuvasti eksoottisia, selkeäsi lämpimämpien maiden hyttysiä. Ilmaston lämmetessä ja ihmisten matkaillessa lajit voivat siirtyä uusille elinalueille.

Hietasääsket (Phlebotomus-lajit)

Suomi ei kuulu hietasääsken (Phlebotomus) levinneisyysalueeseen, mutta Euroopan eteläosissa hietasääski on yleinen. Levinneisyysalue on noussut ilmaston lämmetessä hiljalleen pohjoisemmaksi. Koirien matkaillessa hietasääskiltä suojautuminen on syytä muistaa, koska ne levittävät koiriin tarttuvaa, ja joillekin koirayksilöille jopa hengenvaarallista, Leishmania-alkueläintartuntaa. Hietasääsket lentelevät erityisesti hämärän aikaan ja levinneisyysalueella voi karkotteiden lisäksi koiran ja hietasääsken kohtaamisia vähentää pitämällä koira sisätiloissa pimeän tultua.