Kirput

Suomalaisten koirien kirpputilanne ei ole läheskään niin huono kuin monissa muissa (Euroopankin) maissa, joissa koirat joudutaan suojaamaan jatkuvalla ympärivuotisella kirppulääkityksellä. Meillä koirien kirppuongelmat rajoittuvat tyypillisesti sulan maan aikaan ja luonnoneläinten kirppuihin, koska vaikkapa kennelongelmina tartuntoja esiintyy Suomessa vain harvoin. Kirput ovat tummanruskeita muutaman millin mittaisia verta imeviä hyönteisiä, jotka kykenevät hyppäämään pitkiäkin matkoja ja siten siirtymään isäntäeläimestä toiseen. Vain aikuiset kirput imevät verta ja elävät isännän iholla tai välittömässä läheisyydessä. Muut kirpun elämänkierron vaiheet, muna, toukka ja kotelo, löytyvät isäntäeläimen pesäpaikasta, esimerkiksi koiran pedistä. Aikuisia kirppuja on vain murto-osa koko kirppupopulaatiosta, joten koirassa havaittavat kirput antavat vaatimattoman kuvan koko tilanteesta.

Kirppulajeja on paljon ja ne ovat vain väljästi varsinaiseen isäntäänsä sopeutuneita. Eri isäntälajin kirppu voi siis käydä imaisemassa verta väärästäkin isännästä, vaikkei se sen pidemmäksi aikaa jäisikään loisimaan. Eläinten kirput saattavat aiheuttaa kipeitä puremajälkiä myös ihmisissä. Maailmanlaajuisesti koirankin tärkein kirppulaji on kissankirppu, Ctenocephalides felis. Koiran omaa kirppua, Ctenocephalides canis, tavataan harvemmin ja Suomessa tätä lajia on löytynyt vain tuontikoirilta. Koiriin voi tarttua ongelmaksi asti myös jotkut luonnoneläinten kirput, esimerkiksi supikoiran tai oravan kirppu. Tällöin elämänkierto tapahtuu kokonaisuudessaan koiran elinpiirissä, eikä kyse enää ole satunnaisesta verenimemisestä.

Kirput aiheuttavat koiralle kutinaa, ja jos koira on herkistynyt kirpun syljelle voi yksittäinenkin purema aiheuttaa voimakkaan ihoreaktion ja kutinan. Tällöin kyseessä on kirppuallergia, joka on kirpuista aiheutuva tärkein kliininen haitta koirilla. Verenimijöinä kirput voivat myös toimia joidenkin tautien vektorieläiminä ja voimakas kirpputartunta hyvin pienellä eläimellä voi aiheuttaa jopa anemiaa.

Jos kirpputartunta on tunnistettu sellaisen lajin aiheuttamaksi, joka pystyy käyttämään koiraa varsinaisena isäntänään, tulee koira laittaa pitkäkestoiselle kirppulääkitykselle. Lääkityksen aikana pyritään lisäksi siivoamaan koiran lepäilypaikoista (peti, auto) pois muut elämänkierron vaiheet, munat, toukat ja kotelot, jotta uusintatartunnat saadaan estettyä. Kotelovaiheessa kirppu voi odotella kuoriutumista pitkänkin aikaa, ja siksi useiden viikkojen tai jopa kuukausien lääkitys tällaisissa tartunnoissa on paikallaan, jotta koteloista kuoriutuvat aikuiset saadaan nujerrettua. Kirppulääkitystarpeen voi aiheuttaa myös se, että koira luonnossa liikkuessaan tuo jatkuvasti kirppuja kotiin, vaikka lajit olisivatkin sellaisia, joista ei pitkäaikaista harmia koidu, esimerkiksi linnunkirppuja. Jos koiralla on kirppuallergia, ovat yksittäisetkin puremat haitallisia ja kirppusuojalääkitys silloin paikallaan koko kirppukauden ajan.